Yhteiskuntamme digitalisoituminen asettaa jatkuvasti uusia haasteita oikeusjärjestykselle. Immateriaalioikeudet eivät ole tästä poikkeus. Muutokset herättävät monia kysymyksiä ja niitä onkin syytä käsitellä, jotta oikeustilan epävarmuutta saataisiin häivytettyä. Yksi näistä kysymyksistä koskee tekoälyn ja mallioikeuden välistä suhdetta. Kysymys kuuluu, voidaanko tekoälyn suunnittelemia tuotteita suojata mallioikeudella, vai onko suojan saamisen kriteerien täyttyminen mahdotonta? Tutkimusta tekoälyavusteisen suunnittelun tulosten immateriaalioikeudellisesta suojasta on tehty joidenkin muiden immateriaalioikeuksien, kuten tekijänoikeuden osalta.[i] Sen sijaan tutkimusta koskien mallioikeutta ja tekoälyä tästä näkökulmasta ei niinkään ole, joten tarve tutkimukselle on suuri ja ajankohtainen.
Notaaritutkielmassani käsitellään tekoälyn ja mallioikeuden välistä suhdetta muotituotteiden osalta ja sen keskiössä on tekoäly muotisuunnittelijan asemassa. Tekoälyllä tarkoitetaan pääsääntöisesti ohjelmistoa, joka voi oppia. Tekoäly pystyy päättelemään, suunnittelemaan ja luomaan, jotka ovat ihmisälyyn yhdistettyjä ominaisuuksia.[ii] Tekstissä analysoidaan mallioikeuden vaatimuksia ja pohditaan, voivatko tekoälyn suunnittelemat muotituotteet täyttää nämä vaaditut kriteerit, kun tekoäly suunnittelee tuotteita lähdedatan pohjalta, eli hyödyntämällä tietoa jo olemassa olevista tuotteista. Toinen keskeinen kysymys on tekoäly mallin luojan asemassa, jolloin pohditaan, voiko tekoäly ylipäätään olla mallin luoja vai, voiko tässä asemassa olla vain ihminen. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota siihen, onko tekoälyn ja ihmisen yhteistyössä luodut tuotteet helpommin suojattavissa kuin tekoälyn itsenäisesti luomat tuotteet.
Mallioikeus on yksi teollisoikeuksiin lukeutuvista immateriaalioikeuksista. Sen suojan kohteena onkin ollut pääsääntöisesti teollinen muotoilu.[iii] Mallioikeusdirektiivin (98/71/EY) 1 artiklan mukaan tuotteella tarkoitetaan teollisesti tai käsityönä valmistettuja tavaroita, mukaan lukien osat, jotka on tarkoitettu koottavaksi moniosaiseksi tuotteeksi, sekä pakkaukset, pakkauksen ulkoasu, graafiset symbolit ja kirjasintyypit. Direktiivin 98/71/EY mukaan malli voi taas tulla ilmi esimerkiksi linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista tuotteessa tai sen koristelussa. Nämä mallin ilmi tuovat piirteet voivat näkyä koko tuotteessa tai vain osassa sen ulkomuotoa. Huomioitavaa on, että mallioikeudella suojataan ainoastaan mallin ulkoista muotoilua. Suojan kohteena eivät siis voi olla mallin tekniset ominaisuudet. Euroopan unionissa on olemassa sekä rekisteröity että rekisteröimätön mallioikeus. Rekisteröity mallioikeus nimenomaisesti rekisteröidään hakemuksella ja merkitään rekisteriin. Maksimisuoja-aika tässä muodossa on 25 vuotta. Rekisteröimätön mallioikeus taas saadaan saattamalla malli asianmukaisille markkinoille, mutta suoja-aika on vain kolme vuotta. Mallioikeutta voidaan hakea myös ainoastaan Suomen sisäisesti Patentti- ja rekisterihallitukselta. World Intellectual Property Organisationin kautta voidaan taas hakea mallioikeutta mallille koko maailmassa yhdellä hakemuksella, jotka kuitenkin käsitellään haetuissa valtioissa yleensä kansallisesti.
Mallioikeusdirektiivin mukaan mallin täytyy olla uusi ja yksilöllinen, jotta siihen voitaisiin myöntää yksinoikeus. Malli on uusi, mikäli samanlaista mallia ei ole tullut tunnetuksi aikaisemmin. Mallit puolestaan katsotaan samanlaisiksi, jos ne eroavat toisistaan vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan. Uutuudessa olennaista on siis identtisyys mallien välillä. Yksilöllisyyttä taas arvioidaan kokonaisvaikutelman osalta. Arvioinnissa käytetään pohjana perehtynyt käyttäjä -käsitettä, joka tarkoittaa kuvitteellista henkilöä, jonka profiili vaihtelee kyseessä olevan mallin mukaan.[iv] Keskeistä on se, saako perehtynyt käyttäjä malleista samanlaiset kokonaisvaikutelmat vai, onko malleissa tarpeeksi erottavia piirteitä.
Näyttäisi siltä, että tekoälyn suunnittelemien tuotteiden ei ole ainakaan mahdotonta täyttää vaatimuksia uutuudesta ja yksilöllisyydestä. Uutuusvaatimus vähintäänkin näyttäisi olevan saavutettavissa, sillä sen osalta olennaista on identtisyys. Mikäli tekoäly kykenee suunnitellessaan yhdistelemään tarpeeksi monia tuotteita, lopputulos tuskin on minkään pohjalla käytetyn tuotteen kanssa identtinen, vaan yhdistelmä niitä. Yksilöllisyysvaatimus näyttäisi puolestaan olevan vaikeammin täytettävissä, mutta ei kuitenkaan mahdoton kriteeri tekoälyn suunnittelemille tuotteille. Tekoälyn pitäisi pystyä yhdistelemään jo olemassa olevia tuotteita siten, että mikään pohjalla oleva tuote ei erottuisi muiden joukosta liian vahvasti, jotta kokonaisvaikutelma tuotteiden välillä ei olisi samanlainen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tekoälyn ja ihmisen yhdessä luoma tuote voisi olla helpommin suojattavissa kuin tekoälyn yksin luoma tuote, sillä yhteistyössä ihminen voi antaa suunnitteluun oman inhimillisen panoksensa ja sikäli myös varmistaa, että tuote on tarpeeksi erilainen jo tunnettuihin tuotteisiin verrattuna.
Toinen avoinna oleva kysymys koskee sitä, voiko tekoäly olla mallin luojan asemassa. Mallioikeutta koskevassa sääntelyssä ei määritellä tarkemmin sitä, kuka voi olla mallin luoja, mutta käytännössä mallin luojan on katsottu kuitenkin olevan ihminen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa mallin rekisteröintiä hakee oikeushenkilö, nimetään mallin luojaksi kuitenkin luonnollinen henkilö. Vaikuttaisi siltä, että muun muassa patenttien suhteen näkemys tekoälystä keksijänä on torjuttu (ks. Euroopan patenttiviraston päätökset EP 18 275 163 ja EP 18 275 174). Mallioikeuden suhteen tämä on kuitenkin oma kysymyksensä. Tutkielmani perusteella näyttää siltä, että suuremmaksi haasteeksi voi muodostua nimenomaan tekoälyn asema mallin luojana kuin uutuuden ja yksilöllisyyden kriteerien täyttyminen. Toisaalta näen myös, että tämä aukko lainsäädännössä voi antaa mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille ja siten säädöksiä voitaisiin tulkita myös tekoälyn suunnittelemien tuotteiden kannalta positiivisesti. Tekoälyn ja ihmisen yhteistyössä luomat tuotteet näyttäisivät olevan helpommin suojattavissa myös mallin luojan kannalta. Jos malli on luotu yhdessä, voitaisiin ihminen periaatteessa merkitä mallin luojaksi esimerkiksi yhdessä tekoälyn kanssa tai yksin. Tällöin hakemukseen saataisiin nimettyä mallin luojaksi luonnollinen henkilö, eikä tekoäly luojana muodostu samanlaiseksi ongelmaksi. Jos taas ainoa vaihtoehto on nimetä tekoäly yksin mallin luojaksi, voi rekisteröintihakemuksen läpimeno muodostua ongelmaksi.
Argumentteja voidaan esittää sekä suojaamisen että suojan ulkopuolelle jäämisen puolesta. Suojan saaminen on nähdäkseni tärkeää erityisesti investointien suojaamisen osalta, sillä tämä on yksi mallioikeuden keskeisistä tavoitteista.[v] Suojan saaminen olisi toisaalta tärkeää myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Mikäli tietyt muotiteollisuuden tuotteet jäisivät kokonaan suojan ulkopuolelle, olisivat ne vapaasti kopioitavissa, jolloin esimerkiksi pikamuotivalmistajat voisivat hyödyntää tekoälyn tekemää suunnittelutyötä. Pikamuodilla tarkoitetaan vaateteollisuutta, jossa vaatteiden elinkaari on hyvin lyhyt ja toisaalta uusia vaatteita tuotetaan jatkuvasti nopealla tahdilla. Pikamuodin palveleminen on suuri ongelma esimerkiksi ympäristön takia, sillä vaateteollisuus on yksi maapallon pahimmista saastuttajista.[vi] Mikäli tekoälyn suunnittelemia tuotteita voitaisiin suojata, eivät ne jäisi ainakaan vapaasti kopioitaviksi ja täten voitaisiin osaltaan vaikeuttaa pikamuotituotantoa. Suojan saaminen palvelisi myös sitä, että tekoälyn käytöstä oltaisiin avoimia, eikä sitä tarvitsisi alkaa piilottelemaan, jottei suojan ulkopuolelle jäätäisi. Toisaalta on tärkeää suhtautua kriittisesti siihen, halutaanko lähdedatan pohjalta suunniteltuja vaatetuotteita suojata, sillä ne perustuvat aina jollain tasolla kopiointiin, jota mallioikeudella pyritään osaltaan estämään. Muotiteollisuuden osalta en kuitenkaan näe tätä niin suurena ongelmana kuin joidenkin muiden alojen osalta, sillä muodissa keskeisessä asemassa ovat trendit, jotka perustuvat aina jollain tasolla kopiointiin tai matkimiseen.[vii]
Tutkielmani on luonteeltaan teoreettinen, joten kysymys siitä, miten mallioikeuden ja tekoälyn väliseen suhteeseen lopulta käytännössä suhtaudutaan, jää osittain avoimeksi. Varma vastaus tähän kysymykseen saadaan todennäköisesti vasta jonkin merkittävän oikeustapauksen yhteydessä. On kuitenkin huomionarvoista, että uutuuden ja yksilöllisyyden suhteen on tapauksesta kiinni, voivatko kriteerit täyttyä vai ei, joten yksi oikeustapaus ei välttämättä määrittele sitä, miten kriteerien täyttymiseen suhtaudutaan muissa tapauksissa. Kuitenkin, mikäli tapauksessa otetaan kantaa tekoälyyn mallin luojan asemassa, voi linjaus olla kokonaisvaltaisempi. Jos todettaisiin, että tekoäly ei voi olla mallin luoja, se lähtökohtaisesti estäisi mallioikeuden saamisen muillekin tekoälyn suunnittelemille tuotteille. Näen, että tutkimus siitä, millaisia tuotteita tekoäly todellisuudessa pystyy parhaillaan luomaan olisi tärkeä lisä tämän tutkimuksen rinnalle, jotta todellisia tuotteita ja vaatimusten analyysia voitaisiin arvioida rinnakkain, eikä arviointi jäisi siten teoreettiselle tasolle.
Hanna Pynnönen
Oikeustieteen ylioppilas
Kirjoitus perustuu Pynnösen oikeusnotaaritutkielmaan ja on laadittu osana Turun yliopiston oikeustieteen tiedekunnassa järjestettyä ”Yksityisyys ja haavoittuvuudet datavetoisessa kulttuurissa” -erikoistumisjaksoa.
Lähteet:
Aalto-Setälä, Minna – Sundman, Christoffer – Tuominen, Markku – Uhlbäck, Asta: IPR käytännönläheisesti. Helsinki: Helsingin seudun kauppakamari, Helsingin kamari Oy, 2016. Saatavana KauppakamariTieto (Ammattikirjasto) -palvelussa.
Antikainen, Mikko: Surviving Technological Change: Towards More Coherent Regulation of Digital Creativity Through EU Copyright and Design Law. Publication of Hanken School of Economics Nr 353. Väitöskirja. Hansaprint Oy, Turenki 2021. Helsinki.
Fletcher, Kate: Sustainable Fashion and Textiles. London and New York: Routledge 2014.
HE 6/2002 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi mallioikeuslain muuttamisesta.
Härkönen, Heidi: Fashion piracy and artificial intelligence–does the new creative environment come with new copyright issues? 15(3) Journal of Intellectual Property Law & Practice 163–172, 2020)
Mitä tekoäly on ja mihin sitä käytetään? Euroopan parlamentti. 4.9.2020 (päivitetty 29.3.2021). https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20200827STO85804/mita-tekoaly-on-ja-mihin-sita-kaytetaan (Vierailtu 1.2.2022)
Raustiala, Kal – Sprigman, Christopher Jon: The Piracy Paradox Revisited. Stanford Law Review, Vol. 61, No. 5, 2009, UCLA School of Law, Law-Econ Research Paper No. 09-11, Virginia Law and Economics Research Paper No. 2009-10 (May 13, 2009).
[i] Ks. esim. Härkönen 2020 ja Antikainen 2021.
[ii] Mitä tekoäly on ja mihin sitä käytetään? Euroopan parlamentti. 4.9.2020.
[iii] Hallituksen esitys HE 6/2002, s.4.
[iv] Aalto-Setälä – Sundman – Tuominen – Uhlbäck 2016, s. 147.
[v] Hallituksen esitys mallioikeuslain muuttamisesta, HE 6/2002, s.4.
[vi] Fletcher 2014.
[vii] Raustiala – Sprigman 2009, s. 1218–1219.